Share |
Share |

 

Vuonna 1980 Tuula Wallatsaari oli impressionistisella otteella maalaava synnynnäinen koloristi. Johtoaihe on edelleen koloristinen, mutta materia on kuultavampaa ja elävämpää.


Musta väri on kaiken synteesi, valkoinen on perussuru ja punainen on veren ja elämän ja intohimon väri. Keltaiset ovat toivon, siniset älyn ja violetit henkisyyden värejä. Vihreä on ihmiskunnan väri - vaaleanpunainen vereslihan väri. Kuolema ja siis aika on läsnä, mutta tuonpuoleisuuden tavoittelu ei ole merkittävää eikä tärkeää, vaan sen luotaaminen, miten ja mistä syntyy tämänpuoleinen ahdistus.  Maalauksissa aika on kolmiulotteinen, syntymä ja kuolema ovat sama asia ja avaruus ei olisikaan riippumaton, vaan eräs ajan ilmenemismuoto.


Tuula Wallatsaaren teokset ovat tunteiden ilmaisua mitä suurimmassa määrin. Sattumanvaraisuuteen turvautumista se ei kuitenkaan ole. Teoksia tulisi ehkä säestää musiikilla ja runoudella, jotta niitä voisi todenmukaisesta selittää.

Maalauksissa on paljon vertauskuvallisuutta mutta tyypillinen symbolisti hän ei ole. Ihminen sulautuu piilokuvamaisesti osaksi luontoa. Näkemykset ja tavoitteet ovat tästä maailmasta - taiteilijan suorasta suhteesta luontoon ja elämään. Sisäinen välttämättömyys merkitsee taiteilijalle elämyksen piinaavaa rehellisyyttä ja ihmisen kokemista totaalisena, olemuksensa ja kokemuksiensa summana. Mystisyyttä se ei ehkä kuitenkaan merkitse.

Maalausten perusilme on omaperäinen ja persoonallinen. Ekspressiiviset pigmentinpyyhkäisyt onnistuvat hyvin. Maalausten pystymuoto korostaa niiden liikeilluusiota, ikuista virtausta.

Tuula Wallatsaaren taide kertoo, että tämä on se Aika, josta olevaisuus hyppää ulos!

Onni Oja, professori, taidemaalari

Hämeenlinnassa 20 päivänä heinäkuuta 1990